Oppimisen taitoja harjoitellaan jo ennen koulua
Suomen tuoreet PISA-tulokset ovat herättäneet perusteltua huolta. Erityisesti lasten ja nuorten lukutaidon heikkeneminen on noussut keskustelun keskiöön. Samalla on puhuttu keskittymiskyvystä, oppimismotivaatiosta ja siitä, kuinka moni nuori luovuttaa haastavan tehtävän kohdatessaan
PISA-tuloksiin ja nuorten osaamiseen liittyvä keskustelu keskittyy kouluun. Se on luontevaa, mutta usein unohtuu, että monien oppimiseen vaikuttavien taitojen perusta on rakennettu jo vuosia aikaisemmin.
PISA-tulokset kertovat lukutaidosta ja oppimisesta 15-vuotiaana. Niiden taustalla vaikuttavat kuitenkin monet sellaiset taidot, joita on harjoiteltu jo paljon ennen kouluikää. Tällaisia ovat esimerkiksi keskittyminen, kielelliset valmiudet, ongelmanratkaisu sekä kyky jatkaa yrittämistä myös silloin, kun tehtävä tuntuu vaikealta.
Nämä ovat oppimisen perustaitoja. Ja juuri niitä harjoitellaan varhaiskasvatuksessa joka päivä.
Lukutaidon juuret löytyvät vuorovaikutuksesta ja sinnikkyys syntyy harjoittelemalla
PISA mittaa erityisesti luetun ymmärtämistä, tiedon tulkintaa, johtopäätösten tekemistä ja kykyä käyttää luettua tietoa erilaisissa tilanteissa. Näiden taitojen taustalla on vahva kielellinen perusta.
Lukutaidon kehittyminen alkaa siitä, että lapselle puhutaan, hänen kanssaan keskustellaan ja hän saa itse käyttää kieltä monipuolisesti. Varhaiskasvatuksessa sanavarastoa rakennetaan paitsi satukirjojen äärellä, myös ruokapöydässä, retkillä, leikeissä, ristiriitatilanteiden selvittelyssä ja yhteisissä pohdinnoissa. Mitä enemmän lapsella on sanoja käytössään, sitä paremmin hän pystyy myöhemmin ymmärtämään myös lukemaansa.
Keskittyminen ja sinnikkyys eivät ole synnynnäisiä ominaisuuksia, vaan taitoja, jotka vahvistuvat harjoittelun myötä. Lapsi oppii keskittymään silloin, kun hän saa riittävästi mahdollisuuksia uppoutua tekemiseen. Leikki on tästä erinomainen esimerkki. Kun lapset rakentavat yhteistä majaa tai palaavat keskeneräiseen projektiin uudelleen, he harjoittelevat samalla toiminnanohjausta, tarkkaavaisuuden säätelyä ja pitkäjänteistä työskentelyä.
Sinnikkyys syntyy silloin, kun kaikki ei onnistukaan heti ja kyky jatkaa yrittämistä rakentuu vähitellen hyvin pienistä kokemuksista. Varhaiskasvatuksessa sinnikkyyttä harjoitellaan esimerkiksi pukemistilanteissa, rakentelussa, palapeleissä, liikunnassa ja erilaisissa pitkäkestoisissa projekteissa. Tärkeää ei ole se, että lapsi onnistuu heti, vaan se että on turvallista harjoitella ja epäonnistua, vaikkei heti osaisikaan. Ja oppia yrittämään uudestaan. Aikuiselta tarvittavaa pedagogista taitoa on tarjota riittävästi tukea, mutta jättää myös tilaa yrittää.
Tulevaisuudessa tärkeä taito voi olla epävarmuuden sietäminen
Työelämä, teknologia ja yhteiskunta muuttuvat vauhdilla. Kukaan ei pysty ennustamaan tarkasti, millaisia taitoja tämän päivän lapset tarvitsevat aikuisina. Siksi on tärkeää, kuinka he oppivat suhtautumaan tilanteisiin, joissa he eivät vielä tiedä.
Varhaiskasvatuksen arjessa epävarmuuden sietäminen näkyy monin tavoin. Lapsi harjoittelee odottamaan vuoroaan. Hän kohtaa tilanteita, joissa vastausta ei anneta valmiina. Hän joutuu neuvottelemaan, muuttamaan suunnitelmiaan ja kokeilemaan uusia ratkaisuja.
PISA-tulokset ovat tärkeä muistutus siitä, että meidän tulee vaalia lasten oppimista ja hyvinvointia pitkäjänteisesti. Oppimisen taidot rakentuvat vuosien kuluessa tavallisissa arjen tilanteissa, kun oppimista osataan tukea oikealla tavalla. Näiden taitojen rakentumista tuemme päiväkotiemme jokapäiväisessä arjessa.
Kirjoittaja Jonna Heikkilä on Norlandia Päiväkotien aluejohtaja, varhaiskasvatuksen opettaja ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.
