Mediakasvatus ja vanhemmuus teknologian keskellä

Mielenkiintoista keskustelua ja ajatuksia aiheesta pääset kuulemaan Norlandia Päiväkotien Koko Suomen vanhempainilta -webinaarista. Webinaarissamme puhujina ovat futuristi ja tietokirjailija Perttu Pölönen sekä Mehiläisen johtava organisaatiopsykologi Pekka Tölli.

Digitaalisuus on lasten uusi normaali

Nykyajan lapsille digitaaliset ympäristöt ovat usein yhtä arkipäiväisiä kuin leikkikenttä tai koulun piha. Teknologian käyttö alkaa usein jo varhain, eikä teknologia ole enää erillinen osa arkea, vaan kietoutunut osaksi leikkejä, oppimista ja vuorovaikutusta, niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajalla. Tässä ei ole sinänsä mitään väärää. Digitaalisuus kuuluu tähän aikaan, mutta sen rinnalle tarvitaan aikuinen, joka osaa ohjata, kysyä ja olla mukana aktiivisena mediakasvattajana. Teknologia ei ole vain viihdettä, vaan myös oppimisen, ilmaisun ja sosiaalisen kanssakäymisen väline.

On tärkeää, että vanhempi ymmärtää lapsen suhdetta teknologiaan. Mitä pelejä hän pelaa? Mikä häntä innostaa tai turhauttaa? Mitä hän seuraa ja miksi? Näihin kysymyksiin ei tarvita teknistä asiantuntemusta, vaan kiinnostusta lapsen maailmaa kohtaan. Kun vanhempi kysyy, kuuntelee ja osallistuu, lapsi oppii, ettei hänen digimaailmansa ole erillinen osa elämää, vaan yhtä lailla osa arjen vuorovaikutusta ja kasvatusta. On tärkeää, että lapselle muodostuu terve, tietoinen ja ymmärtävä suhde teknologiaan jo varhaisessa vaiheessa.

On hyvä muistaa, että teknologia itsessään ei ole hyvä tai huono. Tietokirjailija Perttu Pölönen puhuu Norlandia Päiväkotien webinaarissa siitä, että teknologian ja sosiaalisen median vaikutukset lapseen riippuvat siitä, miten sitä käytetään, millaisessa kontekstissa ja minkälaisessa vuorovaikutuksessa. Laitteet ja sovellukset voivat parhaimmillaan tukea luovuutta, kehittää taitoja ja tarjota innostavia oppimiskokemuksia. Toisaalta jotkut sovellukset on rakennettu heikentämään lapsen itsesäätelyä ja keskittymiskykyä, esimerkiksi jatkuvan palkitsemisen ja erilaisten nopeiden vaikutteiden kautta. Mediakasvatus on tärkeässä roolissa itseohjautuvuuden kehityksessä.

Tässä muuttuvassa todellisuudessa vanhemman rooli on tärkeämpi kuin koskaan. Vanhempi toimii paitsi suojana ja rajoittajana, myös kiinnostuneena rinnalla kulkijana. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka ohjaa, kysyy, asettaa rajoja ja on myös kiinnostunut lapsen digitaalisesta elämästä, sen iloista, sisällöistä ja haasteista.

Vanhempi on lapselle opas, tulkitsija ja yhdessä oppija

Digitaaliset välineet ja sovellukset kehittyvät nopeasti, eikä yksikään vanhempi pysy aina ajan tasalla kaikesta. On kuitenkin lohdullista muistaa, että tärkeintä ei ole tietää kaikkea, vaan halu oppia ja ymmärtää yhdessä, samalla itsekin kehittyen mediakasvatuksessa. Kun myös aikuinen suostuu olemaan utelias ja avoin, se synnyttää avoimen ja keskustelevan ilmapiirin, ja antaa myös lapselle kuvan siitä, että myös aikuiset ovat kiinnostuneita oppimaan uutta digitaalisista asioista.

Lapsen mediakasvatus tarkoittaa lapsen tukemista median käyttöön liittyvässä oppimisessa – sisällön ymmärtämisessä, sen kriittisessä tarkastelussa ja vastuullisessa käytössä. Se ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan arjessa tapahtuvaa vuorovaikutusta ja ohjaamista.

Yhteiset pelihetket, yhdessä katsotut videot tai uuden sovelluksen kokeileminen voivat olla paitsi hauskaa tekemistä, myös arvokasta kasvatustyötä. Niistä voi syntyä arvokkaita ja kasvattavia keskusteluja, jotka saavat myös lapsen miettimään asioita uusista näkökulmista. Vanhemman ei tarvitse olla pelkästään valvoja. Hän voi olla keskustelija ja yhdessä oppija, joka pohtii yhdessä lapsen kanssa, mikä sisältö tuntuu hyvältä ja mikä ei. Näin mediakasvatus rakentaa ja kehittää myös lapsen kriittistä medialukutaitoa.

Yhdessä oppimisen kulttuuri tukee koko perheen vuorovaikutusta. Se auttaa madaltamaan kynnystä puhua teknologiasta myös silloin, kun se aiheuttaa huolta tai ristiriitoja. Arjen yhteiset keskustelut teknologiasta, pelaamisesta tai median vaikutuksista kehittävät lapsen kriittistä ajattelua ja auttavat häntä hahmottamaan omaa suhdettaan digisisältöihin. Onnistunut mediakasvatus ei ole sirkustemppuja vanhemmalta, vaan avoimuutta ja vuorovaikutusta lapsen kanssa.

Hyvä mediakasvatus syntyy rajoista ja avoimesta vuorovaikutuksesta

Toki digikasvatukseen kuuluu myös rajojen asettamista. Peliaikaa voi rajoittaa, sovelluksia voi valvoa ja sääntöjä voi tehdä. Ne luovat selkeyttä ja turvaa arkeen. Mutta pitkässä juoksussa kaikkein tärkeintä on suhde, jonka varaan kaikki rakentuu. Lapsi tarvitsee aikuisen, joka on kiinnostunut – ei vain hänen ruutuajastaan, vaan ennen kaikkea hänen ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan verkossa tapahtuvista asioista.

Kun vanhempi osoittaa aitoa kiinnostusta, lapsi oppii, että digimaailman sisällöistä voi puhua avoimesti. Luottamus syntyy siitä, että lapsi kokee voivansa kertoa digimaailman kokemuksistaan ilman pelkoa liiallisista reaktioista, syyllistämisestä tai rangaistuksista. Jos jokin pelottaa, nolottaa tai jää mietityttämään, hän uskaltaa tulla aikuisen luo, ja tietää, että hänet otetaan vakavasti ja kohdataan empaattisesti.

Tämä on tärkein edellytys turvalliselle digiarjelle. Kun lapsi tietää, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin valtavan teknologiatulvan keskellä, vaan hänellä on aikuinen tukenaan, teknologian mahdollisuudet ja riskit asettuvat osaksi tasapainoista ja turvallista kasvua. Suhde, joka perustuu luottamukseen ja yhteiseen pohdintaan ja kokemiseen, on arvokkaampi kuin yksikään tekninen esto tai sääntö. Se on perusta, jolle rakentuu kyky navigoida digitaalisessa maailmassa vastuullisesti ja rohkeasti.

Teknologia ja vanhemman läsnäolo tasapainossa

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa mediakasvatukseen ja vanhemmuuteen digitaalisessa maailmassa. Perheillä on erilaisia arvoja, rutiineja ja suhtautumistapoja, ja jokaisella on oikeus löytää omalle perheelleen toimivin tapa käsitellä teknologian tuomia mahdollisuuksia ja haasteita. Tärkeintä on, että lapsi ei jää teknologian kanssa yksin. Hän tarvitsee aikuisen rinnalleen. Ei vain näyttöä rajoittamaan, vaan ihmistä selittämään, kysymään ja jakamaan kokemuksia. Kun digimaailma tulee osaksi yhteistä arkea, siitä voi syntyä myös yhteistä oppimista ja kasvua.

On hyvä ymmärtää, että teknologia ja inhimillinen läsnäolo eivät ole toistensa vastakohtia. Ne voivat parhaimmillaan täydentää toisiaan ja rikastuttaa perheen yhteistä arkea. Vanhempi voi olla läsnä myös silloin, kun lapsi käyttää teknologiaa. Kyse on ennen kaikkea siitä, miten tilanteet kohdataan ja millaisessa hengessä ne jaetaan. Yhdessä katsottu ohjelma tai keskustelu somesisällöstä voivat olla arvokkaita mahdollisuuksia rakentaa suhdetta, osoittaa kiinnostusta ja oppia molemminpuolisesti. Kyse ei ole vain siitä, mitä tehdään, vaan siitä, että tehdään se yhdessä ja toista kuunnellen.

Teknologia voi tarjota uusia tapoja olla vuorovaikutuksessa ja jakaa aikaa. Esimerkiksi yhteinen digitarinan luominen, valokuvien selaaminen tai vaikkapa musiikin tekeminen digityökaluilla voivat johtaa erilaiseen luovuuden syntymiseen ja yhteisten kokemusten vahvistumiseen. Nämä hetket voivat avata keskusteluja mielenkiinnon kohteista, tunteista ja elämän merkityksistä tavalla, johon arkinen keskustelu ei aina yllä, ja toimivat erinomaisina mediakasvatustilanteina. Tärkeää on, että teknologia toimii välineenä yhteyden rakentamisessa, ei eristävänä tekijänä. Kun aikuinen osallistuu, kyse ei ole vain valvonnasta tai kontrollista, vaan aidosta yhteisestä kiinnostuksesta, joka luo pohjaa luottavaiselle kasvulle.

Digiajassa vanhemmuus muuttuu mutta ei katoa

Teknologia ei ole uhka, vaan mahdollisuus, kun sen äärellä ollaan yhdessä ja uteliaasti. Lapselle digitaaliset ympäristöt ovat arkipäiväisiä ja osa hänen kokemusmaailmaansa. Kun aikuinen suhtautuu digitaaliseen ympäristöön ja mediakasvatukseen avoimesti ja haluaa ymmärtää mitä lapsi tekee, näkee ja kokee, digitaalisesta arjesta voi tulla yhteinen kasvualusta ja vuorovaikutuksen kenttä, joka ruokkii molempien luovuutta. Vanhemman ei tarvitse olla teknologiaosaaja tai kaikkien sovellusten tuntemuksen mestari. Mediakasvatuksessa riittää, että hän on kiinnostunut ja valmis pysähtymään lapsen rinnalle.

Teknologian käyttötavat ja sovellukset muuttuvat nopeasti, mutta lapsen tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi säilyy ajan ilmiöistä riippumatta. Luottamus syntyy ennen kaikkea kuulluksi tulemisen kokemuksesta arvokkaasta kohtaamisesta. Digiajan vanhemmuus ei ole virheettömyyttä, vaan rohkeutta kulkea mukana myös silloin, kun kaikki on uutta tai vierasta.

Ennen kaikkea digiajan vanhemmuus on läsnäoloa. Läsnäoloa silloinkin, kun maailmaa katsotaan yhdessä ruudun läpi. Läsnäoloa, joka kertoo, että vanhempi on läsnä lasta varten.

Haluatko lisää vinkkejä vanhemmuuteen? Tutustu lapsiarjen pelastuspakettiin!